Hiirilasten Joulu

Satoi lunta, oli hämärää ja hiutaleet lensivät ikkunan takana. Pappa-hiiri rapsutti korvallistaan saunamökin pöydän päällä: "Mistä kummasta löytyisi joululahjat pesueelle, mistä tehtäisiin joulun juhlaruoka?"

Mökin vaatekomeron lattialla, vanhassa talvilenkkarissa oli kuhinaa, kun Äiti-hiiri yritti hillitä viittä vilkasta hiirilasta. Ne odottivat kuumeisesti Joulua. Mutta mistä lahjat, kun kauppaan oli matkaa eikä mökillä viikkoihin ollut käynyt ketään. Ei ollut ilmestynyt leivän murua pöydälle, ei vierähtänyt korpun kantaa lattialle. Ihmisen housuntaskusta löytyneet pähkinät oli jo syöty, eikä uusia ollut ilmaantunut paikalle. Oli pitänyt keksiä ruokaa saippuasta ja kynttilästä. Kyllähän hiiri niillä hengissä pysyi, mutta herkkua se ei sillekään ollut.

Ei auttanut Pappa-hiiren muu, kuin suunnata ulos tuiskuun. Onneksi oli satanut niin paljon, että lumeen oli saattanut kovertaa käytäviä kotihiirten liikkumista varten. Pappa livahti hirren alle, sieltä lumikäytävään ja aloitti taivalluksen naapurimökkiin: josko sieltä löytyisi jotain? Turvallinen reitti loppui rapulle ja viimeiset metrit piti taivaltaa tuiskussa. Hiutaleet laskeutuivat Papan viiksikarvoille ja peittivät lähes koko näkyvyyden. Tuuli pukkasi vilua turkin alle ja puu oli liukas.

Oven alta livahdettuaan Pappa ravisteli lumihiutaleet turkistaan ja alkoi raivoisan mietinnän. "Missä olisi kätkö? Aina oli ihmiseltä unohtunut johonkin jotain syötävää. Mutta mistä sen löytäisi?"   

Keittiössä oli punainen kaappi, jonka liukuovien raoista olisi ollut helppo livahtaa sisään. Mutta rakoon oli Papan harmiksi ilmestynyt kasaan painettu keittiöpaperirullan hylsy. "Jotain sinne on kätketty, jotain on haluttu hiireltä suojata", tuumi Pappa ja alkoi nakertaa. Pahvisilppua varisi lattialle ja narskutus kaikui kaapin ovista.

Odotus pesässä kasvoi entisestään. "Onko se olemassa, se Joulu? kysyin hiirilapsi. "Saadaanko me jotain?" säestivät muut. Äiti rauhoitteli: "Katsotaan, katsotaan! Tulkaapa tänne niin suitaan turkit kaiken varalle."

Ja täytyihän Joulun olla olemassa. Miksi muuten olisi Pappa-hiiri saanut juuri tänään sellaisen kasan aarteita: hopeapaperia oli takertunut Papan takatassuun, ja sen kaulassa ja selässä kiersi punainen nauha, jonka perässä pesään tupsahti koko pussillinen pähkinöitä.

Voi ilo ja autuus. Äiti laittoi punaisen nauhan kaulaan ja Pappa sai hopeapaperista rusetin. Lapset kerääntyivät pussin ympärille ja jokainen halusi ikioman pähkinän purtavaksi. Halusi ja sai. Jouluyö eteni, loppui lumituisku, tähdet syttyivät taivaalle ja pesästä kantautui katkeamaton tuhina ja kuorsaus. Täydellä masulla oli hyvä nukkua.