Hävettävän monta vuotta on kulunut aiemmista postauksista. En ole lisännyt tekstin tekstiä moneen vuoteen - ehdin jo unohtaa tämän blogini olemassaolon kokonaan. Nyt olen tullut takaisin.

Kun on jättänyt taakseen aktiivityöelämän, harjoittelee mummin elämää ja haaveilee edelleen kirjoittamisesta, täytyy antaa itselleen mahdollisuus julkaista jotain - mikä sen parempi kuin blogi. Kustantajien postiluukut tulvivat käsikirjoituksia, minunkin tekstini ovat heitä välillä häirinneet. Ehkä blogi onkin parempi, kuin painotuote jolla on oma ISBN-numeronsa. Pääasia, että tekstini saavat jonkun mahdollisuuden tulla luetuiksi.

Mitä nämä ovat?  Ehkä lajimääritteeksi sopisi lyhytproosa. Nämä ovat tuokioita jonkun elämästä, pieni vihje siitä, että on olemassa muutakin kuin mainoskatkojen pätkimiä ohjelmaformaatteja televisiossa. Nämä ovat kaloriton välipala, pikkusuolainen, pieni piristys kesken työnteon, pysähtyminen ennen nukkumaanmenoa, hetki odotella perunoiden kypsymistä, saunan lämpiämistä... Ole hyvä!